Tulevaisuuden muistelu (sovellettuna)
Käytimme Tulevaisuuden muistelu -menetelmää
sovellettuna kyseiselle asiakasryhmälle.
Tulevaisuuden muistelua käytetään
usein lapsien ja perheiden kanssa työskenteltäessä.
Siihen osallistuvat lapsi
ja hänen perheensä tai muita kasvatukseen osallistuvia henkilöitä,
jotka ovat
olennaisia tilanteen kannalta.Toiminnan tavoite on hankalien ja ristiriitoja
tuottavien asioiden käsittely positiivisessa valossa ilman syyttelyä. Kuitenkin
myös
pystytään tuomaan esille huolia ja epävarmuutta aiheuttavia asioita, jotka
kuitenkin
positiivisen tulevaisuuden myötä ovat helpottuneet. Yleensä toiminnan
vetäjinä on kaksi tilanteen kannalta ulkopuolista vetäjää, joista toinen kysyy
kysymykset ja toinen huolehtii siitä, että jokainen saa sanottua sanottavansa.
Toinen myös kirjaa osallistujien vastauksia ylös, jotta jokainen voi nähdä
tulleensa kuulluksi. Dialogi rakentuu kolmen kysymyksen varaan:
1. Vuosi (tai mikä aikaväli tilanteen
kannalta on sopivin) on kulunut ja asiat ovat nyt aika hyvin. Miten ne sinun
kannaltasi ovat?
2. Mitä teit itse myönteisen kehityksen
aikaansaamiseksi ja mistä tai keneltä sait tukea? Millaista tukea sait?
3. Mistä olit huolissasi silloin vuosi
sitten? Mikä sai huolesi vähenemään?
Tulevaisuuden muistelussa on tarkoituksena, että osallistujia pyydetään
siirtymään
kuviteellisesti ajassa eteenpäin tulevaisuuteen riitttävän kauas
riippuen käsiteltävästä
asiasta. Ajatuksena on, että tässä ajassa
käsiteltävässä asiassa on tapahtunut muutoksia
positiiviseen suuntaan. Siitä
pisteestä mihin asti muistellaan, katsotaan mitä hyviä asioita on
tapahtunut
elämässä.
Näiden kysymyksien varaan rakennetaan
dialoginen keskustelu, ensimmäisessä
kysymyksessä kysytään asioista
positiivisesta näkökulmata, joten sen avulla rakentuu
positiviinen ja
ratkaisuja hakeva ilmapiiri.
Pyysimme kolmea 14 vuotiasta tyttöä
osallistumaan meidän tulevaisuuden muistelu
ohjaukseen. Valitsimme kyseisen
asiakasryhmän, koska tulevaisuudessa haluamme
työskennellä nuorten parissa.
Meidän mielestämme tällainen harjoitus on hyvä tapa päästä
tutustumaan nuorten
elämään ja harjoite ei ole liian haastava. Sovelsimme menetelmää
nuorille
sopivaksi, sillä oikeassa tarkoituksessaan tulevaisuuden muistelu sopii hieman
erilaisiin tilanteisiin.
Lähdimme rakentamaan harjoitetta siltä
kannalta, että nuori saa sovelletun tulevaisuuden
muistelun avulla pohtia
syvällisemmin omaa tulevaisuuttaan ja haaveita. Tavoitteemme
toiminnassa oli
se, että nuori pohtii tulevaisuuttaan piirtämällä haaveet konkreettisesti
paperille. Harjoitteen tekeminen herättää mahdollisesti kysymyksiä omasta
tulevaisuudesta
ja identiteetistä. Halusimme, että ohjauksen jälkeen nuoret
jäisivät vielä pohtimaan asioita ja
että ohjaus olisi positiivinen kokemus joka
voimaannuttaa. 14-vuotiaan elämä on
huoletonta, ajatukset eivät ole välttämättä
tulevaisuudessa, vaan eletään hetki kerrallaan.
Kuitenkin pian he ovat isojen
päätöstä äärellä, esimerkiksi koulupaikkavalinnan suhteen.
Valitsimme tulevaisuuden muistelun ajaksi 3 vuotta, koska esimerkiksi
5-vuoden päähän
muistelu voisi olla liian haastavaa muistella. Nuori on juuri
miettimässä 14-vuotiaana, mitä
haluaa tehdä peruskoulun jälkeen. Jos joutuisi
miettimään 5 vuoden päähän, olisi toisen
asteen koulu päättymässä ja silloin
joutuisi uudestaan miettimään mitä haluaa tehdä.
Aloitimme Anniinan luona
rennolla jutustelulla ja toisiimme tutustumisella. Tarjosimme heille
kahvia ja keksiä. Sen jälkeen pyysimme osallistujia siirtymään tilaan missä ohjaus
toteutetaan, jonka jälkeen kerroimme ohjauksen kulusta. Pyysimme jokaista ottamaan
sopivan tilan itselleen, esimerkiksi sohvalta, lattialta tai pöydän äärestä. Ensiksi osallistujat
saivat pohtia mielessään itseään tulevaisuuteen. Käsittelimme niitä asioista, mitä kolmen
vuoden aikana on tapahtunut. Muisteltiin myös mahdollisesti asioita, jotka ovat olleet
hankalia, mutta tuon 3 vuoden aikana menneet positiivisempaan suuntaan. Käytimme
apuna yllä mainittuja kysymyksiä.
kahvia ja keksiä. Sen jälkeen pyysimme osallistujia siirtymään tilaan missä ohjaus
toteutetaan, jonka jälkeen kerroimme ohjauksen kulusta. Pyysimme jokaista ottamaan
sopivan tilan itselleen, esimerkiksi sohvalta, lattialta tai pöydän äärestä. Ensiksi osallistujat
saivat pohtia mielessään itseään tulevaisuuteen. Käsittelimme niitä asioista, mitä kolmen
vuoden aikana on tapahtunut. Muisteltiin myös mahdollisesti asioita, jotka ovat olleet
hankalia, mutta tuon 3 vuoden aikana menneet positiivisempaan suuntaan. Käytimme
apuna yllä mainittuja kysymyksiä.
Nuoret miettivät
kysymyksiin vastauksia, he saivat kirjoittaa paperille, piirtää tai puhua
ääneen. Jokainen sai valita sen sopivimman tavan itselleen. Kun jokainen oli saanut
tuotettua haluamansa asiat tavallaan, ne käytiin yhdessä läpi ja keskusteltiin niistä.
ääneen. Jokainen sai valita sen sopivimman tavan itselleen. Kun jokainen oli saanut
tuotettua haluamansa asiat tavallaan, ne käytiin yhdessä läpi ja keskusteltiin niistä.
Nuorilla heräsi
selkeästi ajatuksia niistä asioista, mitä eivät kovin syvällisesti olleet
miettineet. Esimerkiksi sen suhteen, millaisia koulutusvalintoja haluavat
tehdä. Yksi tytöistä haluaisi sairaanhoitajaksi, ja pohti, hakeeko
ammattikouluun lähihoitajaksi vai kävisikö lukion, jonka jälkeen hakeutuisi
ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaopintoihin. Tytöt kertoivat, että koulussa
on opinto-ohjaajan tunneilla käyty läpi koulutukseen liittyviä asioita, mutta
koulussa ajatukset ovat hyvin paljon kavereiden kanssa hengailussa, eikä itse
tekemiseen keskitytä niin paljoa. Keskustelimme nuorten kanssa tulevaisuudesta
ja ihmissuhteista, yksi nuorista näki itsensä tulevaisuudessa nykyisen
kumppaninsa kanssa saman katon alla. Aluksi tulevaisuuteen katsominen oli
haastavaa nuorille, he eivät osanneet keskittyä pitkän ajan suunnitelmiin vaan
monella oli mielessä esimerkiksi rippikoulu seuraavana kesänä. Lisäksi sai muistuttaa, että puhelinta ei tarvitisisi ohjauksen aikana käyttää.
Pyysimme nuorilta
palautteen heti ohjauksen jälkeen. Jokainen sai valita, kertooko
suullisesti
vai kirjoittaa paperille. Kaikki halusivat kertoa suullisesti. Kaikki kokivat,
että oman
tulevaisuuden hahmottaminen paperille ja oikeasti vakavasti
pohtiminen sai ajatukset
heräilemään. Miettimään sitä, että miltä se mahdollinen
oma tulevaisuus vaikuttaa tai
millainen haluaisi sen olevan. Osallistujat saivat
itse valita, tekevätkö muistelun paperille vai
suullisesti. Kaikki valitsivat
paperille tekemisen, jonka jälkeen keskustelimme jokaisen
tulevaisuuden
näkymästä. Nuoria yllätti myös se, kuinka nopeasti päätöksiä täytyy tehdä ja
kuinka kauaskantoiset vaikutukset joillakin päätöksillä on. Esimerkiksi
koulupaikan valinta.
Muistutimme myös nuoria, että paperista jää hyvä muisto joka kannattaa laittaa talteen ja
katsoa 3 vuoden päästä mitä on rustannut paperille.
Reflektoimme vielä tilanteen ohjaajina ohjaustilannetta: mielestämme onnistuimme hyvin
ohjauksessa, vaikka muistelun aloittaminen nuorilla tuntui aluksi hankalalta. Saimme silti
hyvin heidät johdateltua aiheeseen apukysymyksien avulla. Tätä tehtävää voisi kehittää
myös sinne 3 vuoden päähän, eli tapaisimme kyseiset nuoret ja katsoisimme mitä on
tapahtunut kolmen vuoden aikana ja mitä mahdollisesti taas tulevaisuudessa tulisi
tapahtumaan tuolloin 3 vuoden päästä. Ohjaustilanteen aloittamista helpotti ensin pieni
jutustelu ja tutustuminen sekä myös se, että yksi nuori oli ennestään yhdellä ohjaajalle tuttu.
Nuoret heittäytyivät ja olivat hyvin avoimia toiminnan suhteen. Meidän nähdäksemme
menetelmää voisi myös hyödyntää mm. maahanmuuttajatyössä ja vankilatyössä, koska
ajatukset ovat tulevaisuuteen ja positiivisuuteen suuntaavia.
Lähteet:
https://anneulmanen.wordpress.com/menetelmia-2/tulevaisuuden-muistelu-ja-ennakointidialogi/
ANNIINA KEKOMÄKI
VIVI LEMPINEN
MIA ROIVAS


Kommentit
Lähetä kommentti